Uusi vuosi

Uusi vuosi.

En ajatellut kerätä kuvia kuluneesta vuodesta enkä tehdä lupauksia alkavalle. 

On kuitenkin kiva lukea omia mietteitä ja muistella elämää seuraavana vuonna edellisestä. 

Siispä ajattelin kirjoitella ylös joitain ajatuksiani tällä hetkellä.

Hoitovapaani jatkuu koko alkaneen vuoden ja aion viettää sen pääosin lasten kanssa. Vaikka pidänkin kotiäitiydestä kovasti, en kuitenkaan jaksaisi sitä ilman jotain muutakin. Näitä arjen helpotuksia mulle ovat tällä hetkellä liikunta, ystävät, koulu (joka kylläkin enemmän tulevaisuutta ajatellen) ja työ.

Kaikkea sopivassa suhteessa muistaen kuitenkin etten anna niiden nousta niskan päälle taakkana. 

Salilla käyn tällä hetkellä keskimäärin 3 kertaa viikossa, joskus pääsen 4:kin ja juoksemassa lisäksi silloin tällöin. En tykkää juosta yksin pimeällä ja lenkkiseurani on päässyt huonosti mukaan viime aikoina. Yllättäen ei aina sovi kun viestit multa lähtee aina tyylillä "lähdetäänkö lenkille kohta?" ;) Tosin tämä lenkkiseura kyllä yllättävän hyvin myös pääsee niin lähtemään. Ajatellen sitä että omalla kohdallani se ei onnistuisi ikinä, aina pitää mennä niin tilanteiden mukaan. Nyt vain on osunut ajat huonosti ja ystävän polvi reistaillut. Olen sitten siirtänyt nekin kerrat salille ja juossut vaikka juoksumatolla. Liikunta on mulle niin paljon enemmän kuin vain liikuntaa. Pidän siitä olosta mikä sen jälkeen tulee, pystyn hallitsemaan (pahaa) sokeririipuvuuttani paljon paremmin liikkuessani ja pidän itsestäni enemmän kun voin voisin taas olla tyytyväinen peilikuvaani. Kovasti opettelen hyväksymään ikääntyvän, lapsia kasvattaneen kroppani erilaisena mutta huomaan että olen tyytyväisempi kun liikun ja kroppa toimii, jaksaa ja näyttää siltä mikä on oma toive. Ei sen tarvitse olla enää sama kuin joskus mutta sellainen mihin itse pyrin :)

  Ystäviä ja kavereita tulee nähtyä aika harvoin. Kolme lasta omine menoineen (kerho, koulu ja harrastukset) ja meidän aikaiset rytmit (pienin käy yöunille usein jo 18.30-19) ei vaan anna aikaa kauheasti vierailuille. Heitä tulee nähtyä, kenen kanssa pyörittää "samaa arkea" ja keiden lapset ovat samassa kerhossa ja puistoissa. Ja siksikin koen lenkkiseurastani tärkeäksi. Se on tällä hetkellä lähes ainoaa aikaa jolloin kukaan (lapsista) ei kuuntele vieressä ja kyseessä on ystävä yläasteajoilta asti. Ihminen joka tuntee minut ja menneisyyteni, jolle voi puhua mistä vain, mitä vain. Ihminen joka ymmärtää aina (tai ainakin antaa ymmärtää ymmärtävänsä ;D ). Lenkit ovat siis ehkä ennemmin terapialenkkejä liikunnalla höystettynä.

Olen myös edeltävänä vuotena saanut uuden, ihanan, ystävän. Ihmisen jota en juuri näe välimatkan takia mutta joka on opettanut minulle paljon. Hän on kokenut viime aikoina paljon ja antanut näkemystä elämään. Suurin oppi jonka olen hänen kanssaan jutellessa ymmärtänyt on opetella elämään hetkeä. Tätä olen toki jo vuosia yrittänyt opetella ja jo paremmin siinä onnistunut. Nyt kuitenkin sain siihen vielä lisää näkkulmaa ja yritän tulevana vuonna vieläkin kovemmin toteuttaa sitä etten eläisi odottaen tulevaa. Odottaen jotain mitä sitten kun. Vaan nauttisin siitä mikä on meneillään nyt ja eläisin tätä hetkeä mahdollisimman hyvin. Se voi usein myös tarkoittaa sitä etten haalisi liikaa asioita nykyhetkeen ajatellen että kunhan teen nämä nyt niin sitten voin kun. Yleensä niin ei edes käy vaan uusia asioita ilmaantuu jatkuvasti. Pääasia olisikin siis karsia nykyhetkestä pois "turha", kaikki se mikä on mahdollista ja kuluttaa liikaa. Tällä hetkellä asiat onkin näin ja sitä tarkoitin edellä mainitulla, etten anna koulun ja töiden nousta niskan päälle. Teen niitä voimavarojeni mukaan mutta höllään jos alkaa ahdistamaan.

Vaikka kavereita nykyään tuleekin (tai jo aika pitkään) nähtyä harvemmin niin he ovat silti tärkeitä. Kaikkien kanssa ei tule oltua niin paljoa tekemisissä mutta sen ymmärtänee jokainen, ei aikaa aina vaan jää niinkuin joskus. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että on mukava nähdä välillä harvemminkin ja vaihtaa kuulumisia. Ei jokaisen kanssa voi eikä tarvitse olla jokapäiväisesti/kuukautisestikkaan tekemisissä ilman että kaveruus olisi jotenkin vähempiarvoinen. Kaverisuhteita on erilaisia ja jokainen niistä on omalla tavallaan tärkeä. Ja onhan sekin totta että joidenkin kanssa yhteydenpito vähenee kokonaan. Mutta meillä on muistot. Muistoissa monet ystävät ja kaverit kulkevat lämpiminä mielessä. Lisäksi on ne arkituttavat. Heitäkin tarvitsen.

Koulusta kirjoittelin jo aiemmin. Sen suhteen ei uutta. Töitä alan taas pikkuhiljaa myös tekemään. Keväällä ajattelin että 3-6 vuoroa kuukaudessa voisi olla sopiva. Ei paljoa mutta silloin tällöin. Riippuen toki siitäkin miten töitä on tarjolla. Lisätulot ovat tervetullutta mutta yritän muistaa että tämä on viimeinen kerta hoitovapaalla ja töihin ehdin vielä. En aio ottaa niitä niin paljon että ne kuormittavat arkea tai jaksamista liikaa. 

Paljon on muutakin ajateltavaa tulevan vuoden suhteen mutta tässä oli jo tarpeeksi tällä erää. Näillä ajatuksilla nyt ainakin kohti alkanutta vuotta 2014.

Toivon että se on teille kaikille onnellinen ja hyvä vuosi!

Tässä vielä kuva tärkeimmistäni tänä talvena.  Nyt ne kyllä lupailee kylmää tänne eteläänkin. Sitä odotellessa!