Ja meillä kaikilla oli niiin muuukaavaa..

Vai oliko?

Hiihtoloma, lunta vain pieniä kinoksia tien reunoilla, vesisade.

Ystäväperheen äiti kysyy lähdetäänkö hiihtoloma tapahtumaan. Luvassa hiihtoa, luistelua, pulkkamäkeä, makkaraa ja lämmintä mehua. Kuulostaa kivalle, tottakai lähdetään kun ei ole muutakaan menoa. 

Tapahtuma on klo.10-13 ja automatkan päässä. Pienimmän uniaika on klo.11 alkaen. Hmm.. jättäisikö väliin vai lähtisikö?! No mennään kuitenkin. Syötetään ennen lähtöä ja tullaan ajoissa takaisin. Kyllä se nyt vähän aina unia jaksaa odottaa. 

Pienin on herännyt klo.6.30. Aamu on ollut kiireinen. Lähdetään niin että kaikkia jo vähän kiukuttaa. Keskimmäistä harmittaa joku, mikä lie, nyt ei ehdi selvittää sitä. Isoimman hanskat on märät, toiset liian pienet. Housut on vääränlaiset, niissä on kukkia (joo-o. Kyllä ne kukat erottaa kun oikein tarkkaan tutkii lahkeet) ja ne ei sovi takkiin. Suksiakaan ei ole omia sopivia joten varmasti hän joutuu yksin luistelemaan kun muut hiihtää. Luvattu on että paikanpäältä saa lainata mutta silti, pitäähän sitä etukäteen jo kuitenkin vähän ainakin murehtia. Autossa on kylmät penkit, ulkona sataa vettä. Pienin ei jaksaisi istua.

Äidilläkin on joku PMS aika menossa, tai jotain, ja hermot. No niitä ei ole.

Mutta perille päästään ja vesisadekkin on muuttunut rännäksi. Ystäväperhe on jo paikalla, melkein valmiina monot jalassa. Heillä on mukana äiti ja perheen 4 lasta. Meitä on äiti, isi ja 3 lasta. 

Isoin saa sukset lainaan ja keskimmäiselle laitetaan omat. Ystäväperheen äiti vetäisee monot jalkaan ja heittää 1,5 vuotiaan selkään Ergoon. Heidän isoimmat, 8 ja 5 vuotiaat menevät edellä ja äiti suksilla, vauva selässä, hiihtelee heidän 3 vuotiaan kanssa. Meidän isi lähtee isompien kanssa jalan. Minä jään pienimmän kanssa odottelemaan että kiertävät lenkin. 

Tunti kulunut, pienimmän silmät ovat punaiset väymyksestä. Ollaan vain oltu, seisty ja odoteltu. Äidin kireä pinna on entistä kireämpi. Lastenlaulut sentään soi. Oi kun olisi parempi mieli. Miksi me lähdettiin koko paikkaan mukaan. Mitä ihmettä me ajateltiin. No, ei me tiedetty millainen tapahtuma olisi. Miksi mä en tajunnut ottaa Manducaa mukaan. Miksi en ottanut edes rattaita varmuudeksi? Niin ja mihin jäi se iloinen mieli?

Melkein 1,5h. kulunut kun hikinen, iloinen ja väsynyt muu väki saapuu. Äiti puree hammasta yhteen ja yrittää saada lapset äkkiä mehulle ja makkaralle jotta päästään pian kotiin laittamaan pienin nukkumaan. 

Isoimman kengät puristaa, ne täytyy saada ensin pois. Keskimmäinen haluaa kylmää mehua kun tarjolla on vain lämmintä. 

Makkarat kuitenkin vihdoin saadaan ja keskimmäinenkin suostuu kuumaan mehuun kun äiti on ensin hyvin aikuismaisesti puoliksi huutanut ettei pysty kylmäksi mehuksi muuttumaan. Kuuma mehu on sitten pahaa ja niin on muuten makkarakin. Ja naps, viulun kieli katkeaa. "Nyt riitti, me lähdetään. Ole syömättä" ja lähtee kiukkua puhisten vaihtamaan keskimmäiselle kengät. Hengitetään hetki ja palataan sitten kyllä syömään. Ystäväperheen lapset istvat syömmässä sekä makkaraa että itse mukaan ottamia täytettyjä leipiä ja hedelmiä. Tarjoavat meillekkin. Mutta allergiat..

Meidän perheen äiti vain odottaa että lapset saavat juomat juotua ja pääsisi pois. Vihdoin näin käy ja koko perhe suuntaa autolle. Ystäväperhe jää iloisesti vilkuttamaan ja syömään eväänsä loppuun minkä jälkeen siirtyvät vielä pulkkamäkeen ja luistelemaan.

Mekin päästään kotiin, saaden pienin pidettyä juuri ja juuri hereillä automatkan ja kotona vihdoin unille.

Äiti käy mielessään läpi aamupäivää. Miten voikaan mennä kaikki asiat välillä niin pieleen. Isommilla lapsilla oli onneksi kyllä mukavaa ja äiti ajattelee että jatkossa muistaa pysyä pienimmän uniajan kotona. Miksi lähteä mukaan kun jäljelle jää vain paha mieli.

Vai pitäisikö äidin ensi kerralla vain muistaa ajatella etukäteen. Varustautua paremmin ja ottaa se positiivinen asennekkin mukaan? ;)

Ehkä äidin pitää miettiä mikä meni pieleen, mitä tekisi ensi kerralla toisin. Jokaisella tarinalla on opetus, tästäkin löysin sen.

Oletteko te nähneet sen netissä kiertävän videon "äiti koneella"? Kaikki on niin täydellistä, vai onko sittenkään? ;)

Olisin voinut laittaa teille kuvia kuinka lapset hiihtää posket punaisina, nauraa, nauttii, syövät makkaraa ja juovat lämmintä mehua. Mutta koska reissulla ei edes tullut otettua yhtään kuvaa, päätin kirjoittaa teille kuinka meidän hiihtoloma tapahtuma todellisuudessa tänään meni. Näin :D

Mukavaa viikonjatkoa!