Tuota edellistä kirjoitusta seurasi aikuisikäni pisin sokeriton jakso. En enää edes muista montako päivää, mutta enemmän kuin 20, yli 3 viikkoa, se lopulta kesti. Sitten päätin kokeilla, yhtenä iltana television seurana söin pussillisen irtokarkkeja, "vain" 400g. Paljon vähemmän kuin normaalisti sillä 600-700g. oli perus "iltapussini".
Siitä se sitten taas lähti, riippuvuus otti vallan.
Sen jälkeen vanha tuttu jojoilu oli taas kuvioissa ja mm. kesällä, tein reissun Emmiinan kanssa ystävän luokse 2 yöksi. Matkaeväänä oli 3 kiloa(!!!) karkkia ja kaikki meni, kolmessa vuorokaudessa. Kuvastaa sitä, millaisia määriä söin karkkia päivässä. Huh!
Välihuomautuksena sen verran että imetysdiettini on ollut koko ajan (edelleen) tiukka ja ruokavaliossa hyvin vähän ruoka-aineita. Lisänä tietyt irtokarkit ja niitähän sitten tuli/tulee syötyä vaihtelunkin vuoksi.
Loppuvuodesta kävin salilla personal trainerin 5 kerran ohjauksen. Olen sitä kauan haaveillut ja vihdoin sain sen toteutettua. Ruokapuoleen ei puututtu sillä se nyt on mikä on. Saliohjelma tehtiin sitä ajatellen, että pääsen käymään n.3 kertaa viikossa. Lähinnä sillä hetkellä kiinteytystä ajatellen.
Tuli todella tarpeeseen! Olen joskus useita vuosia sitten ollut mukana Jutan GoFatGo:ssa ja litessäkin 2 kertaa. Niillä ohjeilla olen syönyt paitsi herkuttelu ollut se ongelma jota en ole pystynyt lopettamaan. Soveltaen siis. Saliohjelmat on ollut liten aikaiset. Missään vaiheessa en päässyt kolmannen raskauden jälkeen siihen kuntoon missä olin noina aikoina ja oikeastaan viime kesänä taisin olla isompi kuin koskaan (kun raskauksia ei lasketa).
Uuden saliohjelman myötä sain taas intoa yrittää hillitä sokerinkin kulutusta ja tällä hetkellä tilanne on taas parempi. Jojoilua on, siitä tuskin pääsen koskaan eroon(?) mutta karkkipussi kerralla ei ole "kuin" 300-500g. Sitä suuremmasta määrästä tulee paha olo. Ennen ei juuri mikään määrä saanut huonoa oloa aikaan. Ja parasta, pystyn myös jättämään sen siihen. Ei tarvitse lähteä hakemaan lisää :)
Edelleenkään en pysty pitämään vain yhtä herkkupäivää viikossa vaan syön 3-4 päivänä ainakin. Mutta yritän että en siitä enempää.
Ja koska uuden saliohjelman myötä olen saanut itseäni taas lähemmäksi sitä kuntoa mikä oma toive on, en halua karkilla syödä tätä tehtyä työtä _taas_ pois, ainakaan pahasti takapakkia. Vielä olisi kuitenkin vähän matkaa kohti sitä omaa tavoitetta.
Tilanne on siis huomattavasi parempi kuin vuosi sitten. Ei kuitenkaan vielä sellainen että makean himo olisi voitettu. Mokkapalojen (ainoa mitä olen nyt ID:llä sopivaksi leivonnaiseksi viime aikoina tehnyt) kohdalla sen huomaa. Ei kyllä jää yhteen, eikä kahteen, harvemmin kolmeenkaan palaan ;)
Jes odotinkin jo tätä!
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa! Karkin kerta-annoshan on puolittunut, mikä on hienoa! :)
Mä luulen että sokeri on paljon pahempi vieroitettava kuin mun paheeni (sipsit, juustot jne kaikki suolainen ja rasvainen). Miten muuten, ootko koittanut syödä proteiinipatukoita makeannälkään? Mä oon niistä nyt löytänyt korvikkeen sellaisiin hetkiin kun tekee ihan hirveesti mieli jotain makeaa.
Mähän olen kokeillut vaikka ja mitä ;)
PoistaMutta mun makean nälkään ei kyllä auta mikään. Siis joko vain pystyn päättämään olla syömättä tai sitten sen täytyy olla oikeasti hyvää. Joku tilalle otettu ei mun herkkuhimoihin auta. Kun tekee mieli sokeria, ei mikään korvike sitä himoa pois vie ;)
Hienoa hidasta etenemistä, se on kuitenkin sitä pysyvämpää kuin mitkään kuurit! Sun imetysdietit on ollut niin rankkoja että et saa olla itsellesi liian ankara. Kyllä se siitä lähtee elämä helpottumaan kun allergiat alkaa muksuilla paremmin väistyä ja sinäkin pääset pikkuhiljaa sokerin herraksi. :)
VastaaPoistaItse olen kyllä huomannut että ikä tekee kanssa tehtävänsä, sitä vaan pehmenee ja leviää kun keski-ikä lähestyy vaikka koittaisi elää ihan kohtuudella.. (kröhöm, jos kohtuutta on kasa juusto-ruislastu leipäsiä, suklaakakun pala ja iso lasi viiniä ihan vaan tässä bloggailun lomassa..) ;)
Kauniita kevätpäiviä sinne!
En mä tiiä onko mun kohdalla mikään pysyvää, liittyen makeaan ;)
PoistaTää vaan on sellaista jojoilua koko ajan. On aikoja kun pysyn paremmin tiukkana. Ja aikoja kun en pysy. Niitä sitten vain tasailen. Eli jojoilen.
Mä huomaan kyllä myös että ikä ja 3 kertaa venynyt iho tekee sen että nopeammin (ehkä) herkutelessa löystyy. Mutta kyllä mä uskon että tiukka kroppa olisi mullakin saavutettavissa _oikealla_ ruokavaliolla ja säännöllisellä treenillä. Eli mun kohdalla syy on, vielä, ruoka ja välillä ajanpuute, ei ikä :D
Aurinkoa teidänkin kevääseen!